OPISKELIJOIDEN AJATUKSIA KOULUTUKSESTA

- Näinä kolmena vuonna olen muuttunut kuvan tekemisen suhteen ennakkoluulottomammaksi. Mielestäni vain sitä kautta voi oppia uutta. Yhtenä esimerkkinä siitä, miten ennakkoasenne voi kahlita tekemistä, on tilanteesta, jolloin aloitin maalaamaan akvarelleilla. Käsitykseni oli aina ollut, että akvarelleilla tulee ja tehdään ”herkkiä” kuvia. Yritin maalata kovasti herkkiä maalauksia, mutta lopulta tajusin, että se oli turhaa, koska en siinä onnistunut. Vasta sen myönnettyäni itselleni, aloin oppia maalaamaan akvarelleilla. Ennakkoluulottomuuteen liittyy myös se, ettei ihastu työhönsä liiaksi, esimerkiksi johonkin väriin, niin etteikö olisi valmis muuttamaan sitä, jos työ sitä vaatii. Olen oppinut katsomaan maalaustani sen ehdoilla ja kysymään, mitä työ vielä tarvitsee? Onko maalaukseen lisättävä jotakin väriä vai onko jotakin väriä muutettava? Onko kontrasteja tarpeeksi, jne. Pirjo Vartiainen

- Kuten alussa totesin, päättötyön tekeminen toi minut uuteen alkuun. Opin kokeilemisen ja epäonnistumisen kautta paljon. Mikään päättötyössä ei oikeastaan mennyt kuten etukäteen ajattelin. Tunsin aluksi suurta epävarmuutta omasta tekemisestä, mutta ymmärrän nyt, että jokainen maalaus on merkityksellinen ja olen juuri siinä vaiheessa kuin kuuluukin. Maalaukset ovat yksi näkyvä lopputulos tästä prosessista mutta paljon merkittävämpää minulle oli oikeastaan kaikki ajattelu ja luovuuden ruokkiminen. Alitajunta on mielenkiintoinen voima. Kun mieleen syöttää paljon erilaisia asioita, näkee, kokee ja kuuntelee, se tuottaa uusia ideoita. Luovuus ei ole jotain mikä tipahtaa taivaalta eteen kun ei tee mitään. Luovuus vaatii työtä ja vaivannäköä, innostusta paneutua asioihin ja riskinottamista siitä, ettei ehkä onnistu. Pikkuhiljaa langat yhdistyvät ja pystyn maalatessakin ratkaisemaan ongelman, joka ennen tuntui mahdottomalta. Riitta Eräpalo

- Kolmivuotinen matka Alfa-Artissa on antanut paljon, koen kehittyneeni sekä tekniikassa että ilmaisussa. Tämän koulun yksi suurimmista lahjoista on ollut se, että täällä taiteilijaa ei yritä puristaa tiettyyn muottiin. Koulun opettajat ovat tukeneet jokaisen matkaa omaan suuntaansa. Sari Huhtala

- Kouluun hakiessani kirjoitin, että tavoitteenani Alfa-Art Taidekouluun minulla on halu löytää itseäni ja kehittyä ilmaisussani pitkäjänteisesti ja saada uutta oppia tekniikan hallintaan sekä sivistystä taiteesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamismahdollisuudesta kuvataiteen keinoin. Alfa-Art Taidekoulu antoi runsaasti eväitä tavoitteeni saavuttamiseen. Kiitos! Kaija M Mäenpää

- Mitä taide ja taiteen tekeminen minulle merkitsevät?
Taide on minulle keino tutustua syvemmin itseeni ja tuoda esille omaa sisintäni tekemisen kautta. Sekä taidetta itse tekemällä että toisen teoksia katsomalla voin lähteä ikään kuin mielikuvamatkalle, jonka kautta rentoudun, oivallan uusia asioita ja prosessoin elämääni ja ajatuksiani. Parhaimmillaan syntyy flow-tila, jossa uppoudun kaikella olemuksellani keskittyneesti maalaamaan sulkien kaiken muun pois tietoisuudestani. Ajan, paikan ja tilan taju voi hämärtyä ja muuttua toisarvoiseksi keskittymisen ansiosta. Maalaamalla saan myös uusia onnistumisen elämyksiä. Taide tuottaa minulle nautintoa ja parantaa itsetuntemustani, hoitaa siten sekä mieltäni että kehoani. Elisa Haapasalo

- Nämä kolme vuotta taidekoulua ovat olleet tutustumista ja matkan alkua väreihin, sommitteluun, tekniikoihin, materiaaleihin, erilaisiin kokeiluihin, kaikkiaan taiteen moninaiseen maailmaan. Kaikki mitä olen tehnyt ja saanut aikaiseksi, ovat olleet itselle yllätystä, yllätystä siitä mitä minusta lähtee ja mihin olen pystynyt.
Aivan yhtälailla tämä on ollut matkaa itseen, eri puoliin itsessäni ja sisälläni, ajoittain kovaakin matkaa. Matkaa sisälle ja matkaa ulos. Lopputyöni pitää sisällään kaikkiaan 40 maalausta. Nämä maalaukset ovat ensimmäiselle & toiselle opiskeluvuodelle jatkoa, mutta samaan aikaan myös tulevaisuuden maalauksille vasta alkua. Ja tälle alulle toivon pitkää jatkoa. Pia Pesonen

- Opiskelu Alfa-Artissa on antanut minulle paljon, oppimisen määrää ei voi laskea. Näinä vuosina viimeistään selkeytyi kuinka kova tarve minulla on tehdä kuvia. Siellä opin mihin suuntaan profiloituisin kuvantekijänä, kuka olen taiteilijana. Alfa-Artissa minusta aina tuntui, että olen oikeassa paikassa. Tätä minä haluan elämältä. Haluan toimia taiteilijana, ja toivottavasti joskus olla tarpeeksi taidokas myös opettamaan taidetta. On ollut arvokasta tutustua opiskeluni aikana niihin tietäviin ja taitaviin opettajiin, ja saada korvaamattoman tärkeää oppia heiltä. Se innostaa minua haluaisin pystyä antamaan muille samaa inspiraatiota mitä he antoivat minulle. Villiintyä taiteesta niin kuin minä sain "villiintyä". Heidi Huovinen

- Jonkinlaisena yhteenvetona vuodestani voisin sanoa, että se on ollut kaikessa stressaavuudessaan yhtä kehityksen ja oppimisen iloa. Tähän astisista opiskeluvuosista ehdottomasti mieluisin kaiken vapauden vuoksi. Koen saaneeni loistavan pohjan maalaamiselleni, josta on muodostunut, jos mahdollista, entistäkin tärkeämpi osa elämääni. Silja Liukkonen

- Koko koulutuksen aikana tapahtunut oppiminen ja asioiden sisäistäminen on ollut itselleni oleellista. Kipsien, asetelmien ja alastonmallien piirtämisessä kynä ei alkuvaiheessa totellut minua, yrityksistäni huolimatta. Vähitellen ymmärsin, että tarkka ja läsnä oleva havainnointi mallista ovat perusasioita piirtämisessä. Miten liike näkyy mallissa, minkälaisia kaaria ja vastakaaria on näkyvissä. On tärkeää tuoda esiin myös kynän viivan rytmiä ja elävyyttä piirustuksessa. Oma tapani oli tehdä raskaalla kädellä jolloin eri valöörien asteet eivät näkyneet, vaan viivasta tuli tasapaksua ja mustaa. Oppimiskohtani tässäkin oli mallin tarkka havainnointi ja piirtimen herkkä käyttö. Kärsimättömyys muuntui läsnäolon ja aiheeseen paneutumisen taidoksi. Koen myös, että näinä Alfa-Artin vuosina opittu ja omaksuttu piirtämistaitoni on ollut merkityksellinen ja tärkeä tuki siinä, kun myöhemmin aloitin öljy-, akvarelli-, ja akryyliväreillä maalaamisen. Marja-Riitta Olander

- Maalasin lisää töitä ja tapasin lopputyöohjaajani Tuula Lukkarisen. Tuula kävi katsomassa maalauksiani säännöllisesti lopputyövuoteni aikana. Hän kommentoi ja ohjasi eteenpäin työstettävänä olevia töitä. Sain harjoituksia, jotka avasivat työskentelyäni uusille suunnille. Sain ohjeita myös teknisissä asioissa. Nyt käyttämäni pohjat ovat suurempia kuin aiemmin ja sain käytännön neuvoja, joiden avulla työskentely oli mielekkäämpää ja jälkikin työn kokoon nähden sopivampaa. Keskustelimme töistäni ja työskentelystä. Oli hyödyllistä kuulla toisen mielipide, kun oli itse niin sisällä tekemisessä, ettei oikein enää nähnyt kuvaa. Tapaamiset olivat tärkeä osa tätä vuotta ja koko prosessia. Jotkin työt etenivät helposti, alkuperäinen luonnos toimi, ratkaisut löytyivät työskennellessä ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Joihinkin ei tuntunut löytyvän ratkaisua millään. Sommittelua piti muutella, värit olivat vääriä ympäristöönsä nähden tai kuva vain tuntui mitään sanomattomalta. Kun muutti yhden kohdan piti muuttaa seuraava ja taas seuraava kunnes koko taulu oli maalattu uudelleen. Terhi Sallinen

- Nyt taidemaalaus on osa elämääni ja tulee olemaan ystäväni niin kauan kuin kykenen maalaamaan. Se että omenat ovat myrkyn vihreitä ei enää askarruta. Taiteenmaailmassa kaikki on sallittua. Psykologi James Hillman on sanonut että taide on enkelten kieltä ja emme ymmärrä sitä, koska tulkitsemme sitä. Länsimaisessa kulttuurissa ajattelemme kaiken sosiaalisten hierarkioiden kautta, hyvinä tai huonoina, menestyksen, sosiaalisen arvostuksen, rahan kautta. Meidät mitataan ja arvioidaan. Olemme jotakin suhteessa mielikuvituksessa määrittelemäämme abstraktioon , joka on itsestään selvyys vaikkakin täysin hämärää. Nykyisin ajattelen että taide on keino saada yhteys maailmaan. Se on keskustelumuoto, joka luo ja muokkaa käyttäjäänsä. Se on keskustelua koko maailmankaikkeuden kanssa, jonka keskuksia olemme me itse. Se on yhteys omiin tunteisiimme, kehoomme ja se kehittää herkkyyttä, joka on se tunneyhteys mikä mahdollistaa intensiivisen kontaktin muiden ihmisten, historian, yhteiskunnan, kulttuurin, eläinten, luonnon kanssa. Tämä yhteys synnyttää merkityksellistä elämää. Abstrakti ekspressionismi on taidesuuntauksista läheisin. Kuvataide on värejä ja muotoja ja niiden välisiä suhteita. Maalaamisessa on tärkeintä että nämä suhteet toimivat niin että ne keskustelevat keskenään. Valot ja varjot, lämpimät ja kylmät värit. Pinnat ja muodot. Lauri Heikkilä

- Lopputyötavoitteeni toteutuivat yli odotusten. Prosessin aikana luotin omiin kykyihini ja taitoihini. Ilmaisin kuvataiteen keinoin omaa sisäistä maailmaani määrämuodoista ja normiajattelusta vapautuneena, omassa ilmaisussani vahvasti pysyen. Koin suurta iloa ja lukuisia oivalluksia. Työni antavat minulle voimaa jatkaa kuvataiteilijana. Ritva Toure